Vuoden verran varrottuaan ja kaksitoista kuunkiertoa kestettyään kokoontuivat evankeliset nuoret aikuiset jälleen tutulle tantereelle Toimelan tanhuville perinteiselle leirille kesäistä viikonloppua viettämään. Perjantain patjustellessa pitkän päiväpatikkansa viimeisiä askelia valui väki valtateiden virroilta metsän suojaisaan siimekseen höyryävien ruokapatojen äärelle. Ensinnä perille päässeet olivat jo ehättäneet luoda leirikansan lautasille apetta kelpo kunnostuksen kokeneessa keittiössä, joten tuonnempana tulleet saivat saman tien istahtaa pitkään päivällispöytään ja siunata ruokansa.
Atrialta noustessa kiitettiin Herraa ja siirryttiin verannan vilpoisuuteen näkemään Näsijärven suloisena siintävä suuri siniselkä ja aloittamaan Siionin Kannel -seurat. Hän, joka säät ja ilmat säätää, soi tällä kertaa jylhän säestyksen seuroille, kun luonto liittyi lauluumme ukkosen jyrähdyksin ja salaman sähähdyksin. Pari taivaan korkeuksista alas maan kamaralle viilettänyttä vesipisaraa ei kuitenkaan riittänyt pitämään väkeä pois saunasta ja järvestä, jonka avarat aallot antoivat autuaan virkistyksen lujien löylyjen lyömille leiriläisille. Saunomisen kasvattamaa ruokahalua päästiin vielä yösydännä tyydyttämään muurinpohjaletuilla ja makkaralla.
Toimelan laiturilla kelpasi ihastella satukirjamaista auringonlaskua.
Lauantain laskeuduttua lavitsalta ja noustua nukkumasijalta seurasivat myös talon asukit yksitellen esimerkkiä ja aloittivat aamunsa uinnilla ja aamupuurolla. Sitten olikin aika käynnistää kaurapuuromoottorit ja lähteä tukkimetsälle. Toimelan lähipiiristä oli kesän mittaan siivottu myrskytuhoja ja leiriläiset ahersivat aamupäivän alkajaisiksi kantaessaan näitä tukkipuita hieman pienempiä pöllejä pihapiiriin pilkottaviksi. Moottorisahat murisivat niitä käytelleiden miesten käsissä pitkin päivää ja pitkälle iltaan niin, että lopulta murinaan yhtyivät naapuritkin.
Lauantaina pihapiiri täyttyi metsän kätköistä kaivetuista pöllipinoista.
Ruokaa oli varattu viikonlopuksi niin paljon, että pettuleipää ei sentään tarvinnut tehdä, ja Sanan leipää puolestaan saapui jakamaan monien vanha tuttu nuori aikuinen Juha Silmu, joka piti molemmin puolin lounasta opetustuokion miehenä ja naisena olemisesta ja näiden kahden vastakkaisen tahon keskinäisen kohtaamisen ajoittaisesta vaikeudesta. Päiväkahvin ja torttutuokion jälkeen oli vapaata aikaa, jonka toiset käyttivät lenkkeillen ja monet molskahtivat märän elementin syleilyyn kalojen kummasteltaviksi. Uhkaavasti uhitellut ukkonen sai sinisen selän kroolaajat kiiruhtamaan rantaa kohti, eikä edelliskesän leirillä nähtyjä maitovalasparvia havaittu tänä vuonna samoissa määrin.
Pizzantäyteisen päivällisen jälkeen pidettiin lauluseurat ja iltahartaus rantakalliolla pilvipeitteen tehtyä tilaa säteitään auliisti antaneelle auringolle. Sauna ja tuoreet letut kruunasivat jälleen illan, joka jatkui monilla yöhön asti. Pyhäaamun valjettua kirkkaan kauniina ja auvoisan aurinkoisena aloittivat aamuvirkuimmat oman aamunsa piristävällä pulahduksella aaltojen kanssa kisailemaan, kun toiset olivat vasta hädin tuskin ehättäneet nukkumaan.
Jumalan sanaa saatiin tänä vuonna kuulla Luther-talon kalastusaiheisessa messussa, jonka saarnateksti käsitteli Galilean kalastajien kutsumista Jeesusta seuraamaan. Osa yön päiväksi muuttaneista leiriläisistä kokeili itsekin kalastamista pilkkien saarnan aikana ahkerasti mutta saaliitta jääden. Herran pöydästä siirryttiin alakerran puolelle arkiseen ruokapöytään nauttimaan leiriläisiä varten valmistetusta keittolounaasta. Sen jälkeen ei kuitenkaan ollut vielä kotiinlähdön aika, vaan autokaravaani suuntasi kulkunsa takaisin Toimelaan. Siellä paikat puunattiin ja sisätilat siistittiin kauniiseen kuntoon seuraavia suvenviettäjiä varten, ennen kuin leiri päätettiin lähtökahvien, suussasulavien suklaaleivosten ja vielä viimeisen uintiretken merkeissä.
Leirin lähestyvä loppukaan ei hyydyttänyt leiriläisten hymyjä.
Teksti: Lasse Levomäki
Kuvat: Salla Muuraiskangas
Poukama - Sleyn Nuorten aikuisten sivusto 